Risingshadowissa ja Anne Leinosen blogissa pohditaan, missä viipyy se suuri suomalainen fantasiaromaani. Kuten keskustelusta huomaa, on aika hankalaa määritellä, mitä sanat “suuri”, “fantasiaromaani” ja “suomalainen” tarkoittavat. Kahteen ensimmäiseen sanaan en tässä yhteydessä halua puuttua, mutta ystäväni Esa huomautti, että ehkä sen suomalaisuuden fantasiaromaanissa pitäisi olla jotakin samanlaista kuin amerikkalaisuuden Michael Chabonin mainiossa fantasiassa Summerland.
Summerlandissa seikkaillaan mytologioiden sulatusuunissa valetussa maailmassa, jossa on elementtejä niin amerikkalaisista kansantarinoista, intiaanitaruista kuin viikinkimytologiastakin —- ja magian virkaa toimittaa baseball, päähenkilö Ethan Feldin tärkein ase taistelussa veijarijumala Kojoottia vastaan. Chabon ei yritä jäljitellä Tolkienia tai C. S. Lewisiä, vaan kuvittaa Kesämaansa väreillä ja näyillä jotka kumpuavat amerikkalaisesta lapsuudesta, fantastisten silmälasien läpi nähtyinä. (Itse asiassa voisi väittää, että yksi Chabonin tähänastisista pääteoksista, The Amazing Adventures of Kavalier and Clay kuvittaa sekin puhtaasti amerikkalaista mytologiaa, nimittäin supersankarisarjakuvaa, mutta jätetään se toiseen kertaan.)
Ehkä se suuri suomalainen fantasiaromaani voisi olla jotakin vastaavaa. En nyt tarkoita välttämättä Kalevalan inspiroimaa Talvimaata, jossa taistelut käydään saunomalla, vaan romaania, joka hyödyntää olennaisesti suomalaisen sielunmaiseman outouttamista, pukee suomalaisen arkipäivän spefivaatteisiin. Ja tietysti spekulatiivisten elementtien pitäisi jollakin tapaa olla välttämättömiä: yritin miettiä, voisiko talvi- ja jatkosotien vaikutusta suomalaiseen psyykeen jotenkin tutkia spefin keinoin. Esa huomautti, että Täällä Pohjantähden alla on jo kirjoitettu…
Esimerkkejä aidosti suomalaisista fantasiaelementeistä löytyy toki esimerkiksi Johanna Sinisalon romaaneista ja lukuisten lahjakkaiden kirjoittajien esim. Portin kilpailussa kunnostautuneista novelleista. Mutta ainakin minulle suomalaista Summerlandia visioidessani mieleen tulee ensiksi Pasi Jääskeläinen, jonka romaani Lumikko ja yhdeksän muuta ilmestyy elokuussa. Sitä odotellessa kannattaa lukea Jääskeläisen tiuhaan tahtiin päivittyvää blogia ja imuroida miehen sivuilta loistokas pienoisromaani Laurelia etsimässä (PDF-tiedosto).
Huvitti tuo heittosi “Kalevalan inspiroimasta Talvimaasta”… nimittäin tuon mainitsemasi romaanini yksi päähenkilö on nimeltään Martti Talvimaa. Hassu yhteensattuma… vai onko se enne?